Tyhjä mieli

Jossain vaiheessa elämää tajusin, miten täynnä se onkaan vaikeita päätöksiä. Niitä oli ja tulee aina olemaan ja on juuri nytkin. Vähän aikaa pohdin blogissa ponivuosien loppumista ja jatkosta Jesun kanssa ja nyt asia onkin edennyt pidemmälle. Päätin, että olisi aika taas teille kertoa asiasta enemmän.

Päätös tulevaisuudesta oli vaikea. Päädyin lopulta ''Onko pakko?'' postauksen jälkeen kuitenkin siihen, että poniratsastelut loppuu viimestään ennen 2017 kesää. En ollut vielä varma milloin, mitä sen jälkeen ja mitä mitä ... Mutta olin päättänyt sen lopullisesti, että pian on aika. Ja mitä nopeemmin sitä nopeemmin pääsisin aloittamaan kisauraa jonkun seuraavan ratsun kanssa. Marraskuussa Ainon kisojen jälkeen kasaantui taas niin paljon uusia kysymyksiä ja ongelmia, että halusin jäättää oikeastaan hanskat tiskiin heti. En jaksa enää. Miksi jatkaa enää talvikaudella, jos treenimahdollisuudet ovat muutenkin jo pienet ja jos taas on syntynyt ongelma kanssa. Tavella varsinkin kaikki tuntuu aina mahdottomalta ja olen aina niin helposti menettämässä hermot. Koko lyhyt treeniaika keväällä menisi treenaamiseen ja niille kaikille tavoitteille voisi sanoa hei hei. Ei kansallisia tai metrejä. Saisinko siitä enää mitään iloa, jos koko kevät on täynnä vaikeuksia?

Mutta sitten saatiin tallipaikkavaihto aluilleen. Sain itseni aloilleni. Lopulta aikaa meni sen työstämiseen niin paljon, että irtisanomisajan myötä pääsisimme uuteen talliin vasta helmikuussa. Taas aloin kyseenalaistamaan hommaa. Onko tässäkään nyt mitään järkeä enää? Vasta silloin. Olimme kuitenkin löytäneet aivan mahtavan paikan Gumbölestä, josta olisi vaikea kieltäytyä. Todellakin halpa ja todella hyvät puitteet houkuttelivat kovasti. Voisin odottaa noin hyvää helmikuuhunkin saakka ja kuviot vaihtuisivatkin sitten vähän ennen kesää. Tämäkin idea oli lopulta pelkkä unelma pienin mutkien jälkeen eikä siis se ollut enää vaihtoehtona ollenkaan. Nyt pienen suunnittelun jälkeen tallipaikka ehdokas olisi ihan ok maneesillinen talli lähellä. Ei mikään huippu, mutta treenimahdollisuudet ok. Muuttaisimme sinne vasta kuitenkin helmikuussa. Huokaisin. Liian pitkään olin jo taistellut kaikesta tähän poniin liittyvästä nää viimeiset puoltoista vuotta ja luovutin.

Lopetan nyt. Kaikki loppuu.

.... Ja meille tulee ihka oma heppa.