SE KUULOSTI SILLOIN HYVÄLTÄ

Tässä minä, makaamassa sängyllä, viimeisiä vedellen, hikoillen ja kuiskutellen hiljaa apua... Hirveä kuume, yskä, päänsärky ja jonkun sortin kipu vasemman kylkiluun paikkeilla rustossa. Tuli jo viides päivä kotona maaten ja huomenna varmaan yksi lisää. Alussa se kuulosti hyvältä, ajatelkaa niin paljon vapaapäivää ettei henkeä saa. Kuten sanoin se kuulosti aluksi hyvältä. No mitäs ihmettä on sitten tapahtunut? Palataan viime keskiviikkoon jolloin oli edessä kaksi ihanaa ratsastustuntia.

Jes parhaat ponit, mutta väärin päin tosin... ''Kepa on kyllä super koulussa, ja mikä ettei Sepe esteillä!''. Kiireen vilkkaa varustan mustan pölypalleron ja suuntaan kohti maneesia. Arvasinhan, että Kepa oli ihan super! Tosin toiseen suuntaan mikään ei halunnut onnistua, mutta asia kerrallaan.

Ponin ojennettua seuraavalle ratsastajalle, kipaisin kurkkaamaan vielä ratavalkan rataa. Näytti kivalta ja Sepen selkään oollaan aina menossa hyvin mielin. Lopulta ne kaksi tuntia vilahti aika nopeasti lukien uskonnon kokeeseen tai no kai sitä lukemiseksi voi sanoa. Taas kiireessä varustan ponin ja luovutan sen vielä kaverin käsiin, kun itse kantelen esteitä. Verkatessa Sepe tuntui kivan kuuliaiselta ja eteenpäin pyrkivältä. Varmuuden vuoksi lyhentelen kuitenkin ohjaa, kun kuitenkin laukannostot on aina epäilyttäviä. Ja kappas kuin tuli hyviä nostoja! 

Tunsin ihan pienen epävarmuuden tunteen sekuntteja ennen yhtä laimeaa laukannostoa ja yhtäkkiä tunnen olevani korkeammalla kuin yleensä. Lopulta pirulliset ohjat kiskaisevat minut maan tasalle ja suoraan pikku valasponin eteen. Lopulta kuuluu pieni äänähdys joka muistuttaa sitä kuin joku oksentaisi. Maassa istuen haarat levällään yritän saada henkeä ja olla rauhallinen. Pääsen istumaan hetkeksi ja mietiskelin ettei se ollutkaan niin paha kuin luulin - poni kompastui päälle. ''Pitäisiköhän sun nyt lopettaa?''. Nousen nopeasti pystyyn kuullessani lauseen ja vastaan tahmean hitaasti ''ei''. Mulle tarjotaan penkkiä selkään nousuun, mutta  kipristelen päätä siihen malliin etten sitä tarvitse. Aivan mahtavan lopputunnin jälkeen shokissa oleva tyttö kaatuu sänkyyn ja odottelee seuraavan päivän lääkärikeikkaa.

Sairaslomalla siis ollaan. Mitään vakavaa ei käynyt ihan pieni murtuma rustossa, joka on jo melkein parantunut. tutkittiin ihan joka kohta ettei vaan olisi mitään sisäistä veren vuotoa. Onneksi sitä ei sitten ollut! Kuitenkaan vastustuskyky ei enää pelannut ja sairapäivät jatkuu kuumeella ja kurkkukivulla. Kivuliastahan tää on, mutta ei voi mitään. Hyvät puolet tässä ovat ne, että saan tehtyä vähän keskeneräisiä hommia! Valitettavasti ei löydy oikein sen parempia tai enempää kuvia :-D Kuten varmaan huomasitte, että bannerikin on vaihtunut! Ulkoasua muokkaan todennäköisesti vielä lisää myöhemmin ...

Minkälaisia tippumiskokemuksia teillä on?

Mitäs tykkäätte pienestä ulkoasun uudistuksesta?