VALOKUVAUKSEN SALOJA

Heippa! Mun on jo pitkään pitänyt toteuttaa tällainen vinkkejä sisältävä valokuvauspostaus, jossa käsitellään seikkoja paremaan valokuvaukseen. Nämä kaikki on omia näkemyksiä ja niistä kannattaa vaan ottaa se omaa silmää miellyttävä irti. Huomatkaa, ettei tämäkään kameran kannattelija ole mikään super ammattivalokuvaaja ;-) Toivon kuitenkin teidän saavan tästä paljon irti. Tässä postauksessa en kuitenkaan perehtynyt esim. kuvien editoimiseen sen tarkemmin tai itse kameran asetusten salaisuuksiin, eli lopputulos ei ole tässä sama verrattuna esim. blogini kuviin!

Kertokaa toki mitä tykkäsitte - olisiko part 2 paikallaan, joka käsittelisi kameran asetuksia taikka kuvan muokkausta ? Toivottavasti termini eivät ole niin epäselkeitäja pääsette jotenkin perille :-D 

Simppelissä silmä lepää

Jos joku (tai kaikki :-D) ei otsikosta hoksannut, käsitellään taustaa. Heti kameran ottaessasi laukusta, vaikutat siihen millaisia kuvistasi tulee valitsemalla itsellesi paikan - ja taustan. Valokuvan taustan olisi hyvä olla rauhallinen ja värit toimisivat sopusoinnussa. Liika toiminta ja värien sekasotku ovat häiritseviä. Myöskään liika tavara ei ole kaunista, vaikka olisivatkin värien suhteen sopusoinnussa muun taustan kanssa. Valokuvassa olisi vain itse kohteen tarkoitus erottua selvästi taustasta, joten kannattaa taustassa ottaa huomioon taustan sekä kohteen väri! 

Huono valokuva: taustalla on paljon ylimääräistä ja räikeää, myöskään kuvan kohde ei halua erottua tummasta taustasta värinsä takia.

Hyvä valokuva: Hevonen erottuu taustasta hyvin, tausta on värien suhteen tasapainoinen sekä monipuolinen (kiitos ihanan syksyn) - kuvasta tulee ihanan tasapainoinen. 

Valo ei varjoa aina voita

Valo, mistä ja miten se taittuu valokuvaan. Tämä arkkivihollinen on minullekin aika kova pala, miten käyttää valoa hyväksi ja yleensä suosinkin hiukan pilvisimpiä säitä. Paitsi se, että kameran asetukset saadaan sopiviksi valoille ja varjoille, on hyvä tsekata mistä päin aurinko paistaa. Voi olla makuasia, minkälaisista varjoista pitää ja miten ne käyttää valokuvissa hyväksi. Itse tykkään aina leikitellä valolla, mutta joissain kulmissa se ei vain yksinkertaisesti toimi. Itselleni olen pistänyt mustalle listalle vahvat varjot, valon joka ''tulee takaa'' ja harvoinkaan sitä vahvaa auringonvaloa ollaan saatu kuosiin :-D

Tässä siis esimerkki valosta, joka iskee kohdetta takaa. Yleensä taustasta tulee ylivalottunut ja kohde saa sinisen lämpöisen värin. Mutta kylläkin tämä toimii joissain osin!

Valo, joka iskee suoraan kameran linssiin toimii tai sitten ei ollenkaan. Yleensä saan tällä paljon kivoja otoksia, uniikimpia. Tämäkin aika makuasia.

Niin mitkäs toimikaan? Alimmaisissa valo ja varjo ovat vahvoja, varjon asemasta tulee todella vahva kiitos porottavan auringon, joka on yhtä vahva. Vasen yläkulma tuo mukavan pehmeyden ja todistaa, että joissain tilanteissa takaa tuleva valo toimii. Mutta huomatkaa, että tässä valo ei kuitenkaan iske suoraan takaa eikä sen koomin ole kovinkaan vahva. Oikea yläkulma on tilanteesta jolloin aurinko tulee kuvaajan takaa - mukava ja yksinkertainen. Ei välttämättä toimi niin kivasti kun varjon vaikutus on vahvempi - kuten iltaisin.

Kaukaa vai läheltä? Pysty vai vaaka? Ylhäältä vai alhaalta?

Kuvan täyttäminen on aika tärkeä asia omasta mielestäni. Miten paljon kuvista rajaa tai jättää tavaraa? Entäs kuvakulma? Se sitoutuu mielestäni kuvan täyttöön, mutta on joissain osin hienosäätö juttu.  Kuvan täytössä rajaan aina niin paljon kuin vain voin, niin ettei mikään olellinen lähde. Tässä hyväksi käytän pysty tai vaakakuvia. Näilläkin voi leikkiä oikein hyvin esimerkiksi taiteellisempia otoksia ottaessa.

Vasemmassa kuvassa kohteen ympärillä on aika paljon ylimääräistä tilaa, jota voisi rajata. Oikeassa kuvassa tila on käytetty hyväksi ja tila on kutistettu ratsukon kokoon. 

Vasen kuva on hyvä esimerkki miten tilaa on kutistettu pieneen tilaan eikä mitään ylimääräistä ole ympräillä, pystykuvaa on lisäksi käyetty hyväksi. Oikeassa ratsukon ympärillä on paljon tilaa, mutta rajaamista ei voi jatkaa ilman, että ratsukosta näkyy koko paketti. Kuvassa voisi käyttää esim pystyrajausta tai ennen kuvan ottamista kuvakulmaa - toki kuva toimii noinkin ihan ok.

Vasen kuva on rajattu aivan äärirajoille, esteestä näkyy vain puomit - mitään ylimääräistä kuvassa ei ole. Oikeassa koko ratsukko että este näkyy, mutta kuva täyttyy ihan hyvin. Kummatkin vaihtoehdot toimivat omasta mielestäni.

Ai mikä ajoitus ?

Todella tärkeä seikka varsinkin ratsukon kuvauksessa, ajatellen esim. esteen eri hyppyvaiheita tai kouluratsun jalkoinen paikkaa. Hyvän ajoituksen saavuttamiseksi kannattaa esim. käyttää nopeaa sarjakuvaa tai kouluratsukkoa kuvatessa laskea mielessä milloin jalat osuvat oikeaan. Mitkä hetket ovat siis räpsäyksen arvoisia ? Välimaastoja on paljon ja yllättävätkin hetket voivat toimia.

 Tässä on oikeastaan kaksi ääripäätä. Vasen oikein huonolla ajoituksella otettu, jolloin askel näyttää tönköltä ja kaiken lisäksi ratsastajan kevennys on juuri suuntaamassa ylös. Kevennystä huomioidessa on hyvä saada hevosen ulkojalka kurkottamaan takajalkoja kohti. Oikea kuva on mielestäni täydellinen ajoitus, jolloin hevosen liike on liidokas ja energinen. Nämä ovat kuitenkin ääripäät, välissä on paljon eri välimuotoja.

 Laukka on askellaji, joka mielestäni on oikein monipuolinen ja siitä löytyy monta mieleistä hyvää ajoitusta. Kuvat ovat kaikki mielestäni hyviä esimerkkejä.

 Käynti on minulle epämieluisin askellaji kuvaamisen suhteen. Liikkeestä tulee aina tynkkäisen oloinen. Tässä taas äärilaidat käynnistä. Itse tähtään aina vasempaan.

Hypyissä eri vaiheet toimivat yleensä aina eri tavalla erilaisilla esteillä. Eka vaihe (vasemmalta) on se ''ei haluttu'' vaihe, jossa hevonen on vasta lähdössä hyppyyn ja pyrin aina välttämään sitä. Toinen ponnistusvaihe on ehkä lempparini kaikista, se toimii esteellä kun esteellä. Kolmas vaihe, kun hevonen on hypyssä esteen päällä on aika harvoissa kuvissani, mutta toimii silloin tällöin varsinkin leveillä oksereilla. Viimeinen alastulovaihe on harvoin käytetty, mutta toimii yleensä isommilla esteillä, kun matka alas on pidempi.