Parempaa huomista odotellen

Viimeisimmästä postauksesta on kulunut lähes neljä kuukautta ja tilanne oli silloin erittäin lähellä pahinta eskaloitumista ikinä. Meillä oli ongelmia yhteisen sävelen kanssa ja alku olikin aikalailla räpiköintiä. Kisoista tultiin aina ihan itku silmissä ja kävi mielessä, että onko hevonen todellakaan oikea juuri mulle. Pohdittiin erilaisia vaihtoehtoja, kunnes hevosen kunto pysäytti ajatukset hetkeksi siitä aiheesta. Siinä vaiheessa oli tieto, että puolet kesästä menisi niin ettei treenaamaan päästäisi puhumattakaan kisoista. Tieto oli musertava. Sain kuitenkin aikaa pohtia seuraavaa liikettäni. Suurin ongelma esteillä oli yksinkertaisuudessaan hallinta. En uskaltanut viedä asiaa loppuun saakka ja tein asiat liian nopeasti, jonka johdosta hevonen karkasi ja lopulta lenneltiin mistä sattui. Alkuun asiaa yritettiin korjata kuolaimilla, mutta hevonen ahdistui vaan yksinkertaisesti jokaisesta ja ratsastajan piti olla vaan niin älyttömän varovainen.
Saikun jälkeen päätin, että mitään muuta ei käytetä kuin kolmipalaa tästä lähtien. Ensimmäiset kisat sisälsi kaksi ihan erilaista rataa. Ensimmäisellä radalla matkaan tuli yksi keppi ja oli aivan pakko tehdä ympyrä, sillä olin jo aikalailla hävinnyt hepalle kolmosen jälkeen. No tokalla radalla sain aikavirheen. Jotain napsati siinä välissä. Seuraavat kisat olivat Hangossa, jossa oltiin jo ihan eri ratsukko ja hypättiin ratsastajan eka kymppi. Kolmipalalla!!

Kaikki tuntui taas kääntyvän parempaan päin. Pystyin tavoittelemaan vielä loppukauden kisoja. Lähdin ennen koulua ulkomaille ja tultuani takaisin hevonen löi jalkansa tarhassa. Kisat peruuntui ja saikkuiltiin taas vajaa viikko. Juuri, kun takajalka alkoi olemaan kunnossa seuraava jalka alkoi ontumaan kengityksen jälkeen selkeästi. Hepassa näkyi samoja selkäjumeja kuin keväällä ja taas suuntasimme kohti klinikkaa ja tässä sitä ollaan taas saikulla. Viimeisitäkin tärkeistä kisoista oli pakko luopua. ''Ihan oikeesti en kestä enää''.
Koko huono alku harmittaa, mutta näytää siltä, että päästäsiin tästä kierteestä pian. Saikkuilun syytä en hirveästi ole teille avannut. Avella ei siis ole mitään käyttöön vaikuttavaa ongelmaa jalassa, mutta se on lähtenyt oireilemaan muista tekijöistä johtuen. Nyt kuitenkin asiat ovat niin sanotusti nyt paremmin järjestyksessä ja tästä olisi nyt helppo jatkaa viisaampana eteenpäin.
Koko homma oli aika raskas kaiken muun arjen aaltoilun ohella, mutta pakka tuntuu alkavan järjetyä pikkuhiljaa. Nyt saikku menee toisella viikolla ja pari päivää ollaan ehditty juoksuttaa innokasta potilasta. Pian selkään!

Virallisesti blogi on kuitenkin avoinna ja alkaa pyörimään niin nopeasti, kun vain opiskelija ehtii ja ideoita syntyy!