kuvat: Milla ja Vera N.
Nyt kun ollaan päästy aloittamaan niin jatketaan hurjaa vauhtia ... pienellä joulukuun spessulla!
Nyt kun ollaan päästy aloittamaan niin jatketaan hurjaa vauhtia ... pienellä joulukuun spessulla!
Se on varmaankin jokaisen pienen ponilapsen unelma, tuo ikioma heppakamu. Se jonka kanssa pääset puuhaamaan kaikkea monipuolista joka päivä. Ilman mitään stressiä tai rajoituksia. Mutta täysin ihan omalla lompakolla sen kustannat. Kun hiukan vanhempana monelle jo faktat iskee pöytään ja toteaa, ettei se hevonen kuulu oikein minun elämään, jotkut jatkavat unelmoimista. Todella pitkäänkin luovuttamatta. Päätinkin siis tänään pohtia esteitä ja niiden yli pääsemistä - minkälainen olisi matka hevosenomistajaksi?
Sanat raha ja matkat ovat aika kova kynnys. Näin henkilökohtaisesti raha ei varmaan olisi kova ongelma (sen jälkeen kun laskin ratsastuskoulun ja muun heppailun kulut ....:D), mutta siitä ei sen enempää sitten. Matkat tallille voisivat taas sitten olla. Nimittäin mieluisia talleja ei ole kovinkaan montaa tällä alueella. Toki naapuriseudulta löytyy, mutta bussit kulkevat todella huonosti sinne päin ja seutulippu on aina asteen kalliimpi (voi kun pitääkin asua rajojen läheisyydessä). Mutta, eihän sitä edes tiedä, kuinka monta yksityistallia lähistöllä on - joten eihän vielä mitään matkasta voi sanoa?
Seuraava kysyys pitä erityisesti ratsastuskoululaisen olisi hyvä kysyä itseltään ... Olenko valmis ottamaan niin ison vastuun, riittävätkö hevosmiestaitoni siihen? Tähän kysymykseen olen oikeastaan jättänyt hepanomistaja-aikeet. Onko vastuuta todella liikaa yhdelle nuorelle ja onko fiksuinta jäädä pyörimään vain niillä ratsastuskouluilla? Tähän on vielä vaikea vastata, mutta onhan moni todistanut, että minä selviän ja köpötteleekin nyt hevosellaan kentällä. Mahdottomalta se ei tunnukaan. Vaikka iso taakka selässä onkin, se voisi tuntua hiukan kevyemmältä kuin olisi jonkun muun omaisuus ohjien päässä?
Entäs riittävät hevosmiestaidot? Myönnän, että omat taidot ja tieto ovat aika vähäisiä ja ratsastuskoululla ei varmastikaan opi sitä kaikkea. Mutta eräs kaveri tokaisi hyvin ''Mutta ainahan on niitä ihmisiä ympärillä, jotka osaavat auttaa. Et sä ilman apua jää.'' ja erittäin totta onkin. Eihän kukaan seppä syntyessään ole ja jostain pitää aina aloittaa.
Jos faktoja mietitään, kuinka fiksua olisi hankkia peruskoulun lopettavalle hevonen? Riittääkö aika ja motivaatio? Jos missään niin lukiossa on todella paljon duunia eikä omalle kavioeläimelle riittäisi aikaa, vai? Näin ainakin olen aina itselleni sanonut, kun kova päähänpisto on iskenyt, että nyt on se oma pakko saada. Kun asiaa olen järjissäni taas sen jälkeen miettinyt, no kyllähän riittäisi. Tällä hetkellä varsinkin en elämässä muuta teekään kuin ratsasta (ja opiskelen sivussa hiukan ..:D). Viime viikollakin tuli ratsastettua 7h. Toki siinä tulee pistettyä itsensä koville, mutta henkilökohtaisesti tykkään siitä. Silloin, kun ei ole kiire makaa ja käyttää aikaa aivan turhaan eikä tee mitä pitäisi. Hiukan niukemmassa aikataulussa hommat tulee tehtyä omassa tapauksessa. Totta kai siihen tarvitsee paljon motivaatiota. Mutta problem solved!
Sanat raha ja matkat ovat aika kova kynnys. Näin henkilökohtaisesti raha ei varmaan olisi kova ongelma (sen jälkeen kun laskin ratsastuskoulun ja muun heppailun kulut ....:D), mutta siitä ei sen enempää sitten. Matkat tallille voisivat taas sitten olla. Nimittäin mieluisia talleja ei ole kovinkaan montaa tällä alueella. Toki naapuriseudulta löytyy, mutta bussit kulkevat todella huonosti sinne päin ja seutulippu on aina asteen kalliimpi (voi kun pitääkin asua rajojen läheisyydessä). Mutta, eihän sitä edes tiedä, kuinka monta yksityistallia lähistöllä on - joten eihän vielä mitään matkasta voi sanoa?
Seuraava kysyys pitä erityisesti ratsastuskoululaisen olisi hyvä kysyä itseltään ... Olenko valmis ottamaan niin ison vastuun, riittävätkö hevosmiestaitoni siihen? Tähän kysymykseen olen oikeastaan jättänyt hepanomistaja-aikeet. Onko vastuuta todella liikaa yhdelle nuorelle ja onko fiksuinta jäädä pyörimään vain niillä ratsastuskouluilla? Tähän on vielä vaikea vastata, mutta onhan moni todistanut, että minä selviän ja köpötteleekin nyt hevosellaan kentällä. Mahdottomalta se ei tunnukaan. Vaikka iso taakka selässä onkin, se voisi tuntua hiukan kevyemmältä kuin olisi jonkun muun omaisuus ohjien päässä?
Entäs riittävät hevosmiestaidot? Myönnän, että omat taidot ja tieto ovat aika vähäisiä ja ratsastuskoululla ei varmastikaan opi sitä kaikkea. Mutta eräs kaveri tokaisi hyvin ''Mutta ainahan on niitä ihmisiä ympärillä, jotka osaavat auttaa. Et sä ilman apua jää.'' ja erittäin totta onkin. Eihän kukaan seppä syntyessään ole ja jostain pitää aina aloittaa.
Jos minulta kysytään, juttu ei kuulostaisi täysin mahdottomalta. Jotenkin aina kuulee muilta hevosihmisiltä jotka eivät omaa omista, että se on aivan mahdoton juttu, liikaa esteitä. Mullekin on tätä asiaa miettiessäni sanottu, en sinuna hankkisi, ei se onnistuisi taatusti. Hassua, että porukka pakittaa niin paljon tässä asiassa ja toistaa ''ei onnistu, ei onnistu'', vaikka todellisuudessa esteiden yli pääsee, jos vain oikeasti sitä haluaa.
Pitkään ratsastuskouulla pyöriessä alkaa kaipaamaan vähän vaihtelua ja erilaista tuntumaa ratsastuksen suhteen. Oma hevonen kuulostaisi avaimelta aivan uuteen ulottuvuuteen. Toki vaikeahan siitä kaikesta on luopua ja taakse jää se tuttu ja turvallinen.
Moni sanoo ettet pärjäisi hevosen kanssa, koska ovat kateellisia. Niin minäkin. Otsikon lukiessani sydän pomppasi melkein kurkkuun tai vähintäänkin hämmästyin. Ei siksi, että asia olisi jotenkin järkyttävä, vaan siksi, että mä olen kateellinen. Olen itse halunnut jo vuosia omaa hevosta, mutta minulla ei ole varaa käydä edes ratsastuskoulun tunneilla. Voisi vanhemmillani ehkä rahaa olla, mutta he eivät kuuna päivänä minulle mahdollistaisi omaa hevosta, kun eivät halua ratsastustuntejanikaan kustantaa. Asia kyllä harmittaa, mutta ei sille mitään voi. Töitä voisin periaatteessa opiskeluiden ohella tehdä, mutta en jaksaisi ja toiseksi mulla ei riittäisi aika sitten mihinkään muuhun.
VastaaPoistaTosi harmi sun puolesta, toivottavasti joskus saat sen ikioman ... Mutta totta, kateellisuus voi hyvin olla taustalla. Kiitos kommentistasi :)
PoistaIhan mielenkiintoinen postaus :) Ehkä suoraan ratsastuskoululaisesta ei kannatta siirtyä hevosen omistajaksi koska siihen liittyy niin paljon mitä ei välttämättä tiedä tai osaa ajatella. Onhan se munkin unelma että ois se oma hevonen mutta järkevästi ajateltuna en olisi valmis vaikka aika paljon olen tuttujen kautta oppinut muunmuassa hevosen ruokinnasta, hyvinvoinnista ja muusta sellasista tärkeistä jutuista. Vuokrahevosenkin kanssa oppii aika hyvin kun siinä tulee enemmän vastuuta kuin ratsastuskoululaisena. Mutta toisaalta tuskin ikinä on täysin valmis hevosen omistajuuteen. Ite oon miettiny mitä vanhempana sen parempi koska silloin elämän tilanne on vakaampaa kun on opiskelut opiskeltu. Ylläpito- tai puoliylläpito hevonenkin on aina vaihtoehto ja siinä ei ole niin suurta vastuuta!
VastaaPoistaOli se sitten ylläpito tai oma aina tulee eteen kaikki sopivan satulan etsimisestä (ja huomaako edes jos satula on epäsopiva) tallipaikan valintaan ja siihen että laittaako hevoselle kengät vai ei.
Olishan se ihan huippu juttu oma hevonen ja loppujen lopuksi maalaisjärjellä pääsee pitkälle.:)
Niin ja hevosen kanssa tulee aina niitä yllättäviä kuluja jolloin yhtäkkiä joutuukin maksamaan tonnin eläinlääkäri kuluja. Ja sitten on aina se kysymys että osaisiko päästää heppa kaverinsa vihreimmille laitumille kun tilanne vaatii.. Heh tästä aiheesta kyllä riittää juttua :D
VastaaPoistaJoo, justiinsa se että riittääkö taidot. Mutta kuten sanoin, kukaan ei ole seppä syntyessään. Siinä tuleekin esiin kysymys milloin on valmis - mulla on ollut vuokrahevosta ja hoitoponia ja 8 vuotta takana ratsastuskoulua takana ... Mutta tosiaan tää on monimutkainen juttu ja kysymyksiä ja ongelmia riittää ja varsinkin noi yllätyskulut! Kallista on :D
PoistaJos vaan raha-asiat sallii niin ainakin mä olen oman kannalla! Vaikka on tietty aiheellista miettiä onko taitoa riittävästi, niin hyvän valmentajan ja maalaisjärjen avulla pääsee jo tosi pitkälle, eikä ikinä voi olla täysin valmistautunut johonkin, mistä ei ole kokemusta ennestään. Jälkikäteen ajateltuna mä en oikeasti osannut yhtään mitään silloin kun harmaa mulle hankittiin, mutta aika nopeasti sitä oppi ja ajan kanssa aina lisää. Mua ei yllättänyt niinkään se, että olisi loppunut aika/innostus vaan se, kuinka rankkoja ekat kuukaudet olivat juuri henkisesti. Mä ainakin stressasin ihan älyttömästi, että pilaan koko hevosen kun en saa edes laukkaa nousemaan.. :D Vaikka elämä saattaa välillä olla ihan älytöntä pään seinään hakkaamista kun mikään ei onnistu, niin sanoisin silti että oma hevonen on yksi parhaita asioita mitä mulle on ikinä tapahtunut ja myös kaikkia epäonnistumisia sekä pelkoja oppii käsittelemään ihan eri tavalla oman kanssa kuin ratsastuskouluissa :)
VastaaPoistaJust! Aivan mahtavasti sanottu <3 Ehkä se oma vielä joskus ... Kiitos kommentista !
Poistamun mielestä tää postaus oli tosi hyvä! :) Oon samaa mieltä siitä, että nää yllätyskulut saattaa olla paljon kalliimpia kun monen kuukauden tallivuokra. Silti ottaisin mielummin riskin ja ostaisin sen oman. Parhaassa tapauksessa sillä pääsee loppujen lopuksi kehittymään(ja kisaamaan) paljon paremmin kuin ratsastuskoulussa, jossa moni menee samalla hevosella viikossa ja sillä omalla menee yleensä vaan sä pääosin niin sit tietää tarkalleen mitä on tehny eikä tarvii miettii miten muut on sillä menny. Ja just noi hevosmiestaidot nii tekemällä oppii eikä siel kukaa sit oo yksin nii monelta eri taholta saa sit myös apua. Meillä oli "helppoo" ku oli omia hevosia, koska oma äiti oli hevosihminen niin saatiin paljon apuu siitä, mut kyl siihen yksin pystyy jos on oikeesti just motivaatiota siihen paljon. Mun mielestä jos on tarpeeks kokemusta ja motivaatiota niin voi olla valmis siihen omaan. Tallilta missä se heppa on nii saa ainakin apua :)
VastaaPoistaAivan, riskejä on hyvä ottaa ! Järki kädessä vaan oppimaan uusia juttuja. Kiitos kommentista, hyvin sanottu :)
PoistaIhmiset sanovat, että sinä et voi tehdä jotain, jos he eivät itse pystyisi tehdä sitä. Kyllä mun mielestä sä voisit sen hevosen hommata, olet kuitenkin ihan hyvä ratsastaja ja perusfiksu. Ethän sä opi ja saa sitä kokemusta kuin vaan sen hevosen kanssa. Ensimmäisen hevosen kanssa tulee varmasti paljon virheitä, meillä jokaisella, mutta ihan sama pätee tähän, voitko oppia ratsastamaan lukemalla sitä kirjasta? et. Vastuu varmaan toki olisi suuri, mutta mä jaksan uskoa, että se olisi myös sen arvoista :)Olihan joku osuvasti sanonut " if you don't find a way, you find an excuse"
VastaaPoistaKiitos Rebe, osaat sanoa aina jotain osuvaa ja niin tsemppaavaa ... Oot mahtava <3
PoistaHyvä kirjoitus! Oon miettiny näitä ihan samoja juttuja tosi tosi paljon. Musta tuntuu, että tällä hetkellä mulle itselle suurin ongelma olisi aika (ja tietenkin jotkin yllättävät sairauskulut voisivat hiukan vaatia sovittelua). Tottakai saisin sitä aikaa järjestettyä, mutta ehkä juuri tähän saumaan en uskaltaisi omaa ottaa. Kevään kirjoitusten jälkeen tilanne on jo täysin eri. Oon oikeesti välillä miettiny pääni puhki sitä vaihtoehtoa. Mitä jos oikeasti vaan pitäisin sen välivuoden ja hommaisin sen hevosen? Tai edes ylläpitohevosen? Kävisin töissä ja ratsastaisin, jatkaisin opiskelua vasta vuoden päästä.
VastaaPoistaNää on kyllä hyviä juttuja, mitä säkin pohdit. Ilman tällaista huolellista pohdintaa ei kenenkään kuuluisi hommata yhtäkään eläintä vastuulleen. Yksi asia mistä oon aika varma on se, että yksin ei koskaan jää. Sieltä löytyy pilvin pimein porukkaa, joka haluaa auttaa (tai "auttaa", tiiät varmaan mitä meinaan? :D). Niistä täytyy vaan löytää ne, jotka haluaa vilpittömästi antaa apua ja karsia pois ne oman onnen tavoittelijat! :)
Just! Pitäiskö meidän kummankin vaan hypätä tuntemattomaan, ottaa riski ja katsoa mikä on lopputulos? Kiitos paljon Suvi :) !
PoistaEhkä pitäis, kerranhan me vaan eletään! ;)
PoistaNiimpä niin ;) !
PoistaMä tiedän tän tunteen tosi hyvin, ja oon päättänyt hankkia vielä joskus oman hevosen vaikka en ole ratsastanut vuosiin "kunnolla". Viimeistään sitten kun oon valmistunut ja saanut työn. Vaikka ratsastaa en osaakaan niin hyvin puoliksikaan kuin esim sinä, olisi tämä vain suuri mahdollisuus kehittyä ja mennä niitä unelmia kohti. Vaikka nyt lähinnä vain räpellän hevosen selässä, saa hyvällä opetuksella ja kovalla motivaatiolla aikaan ihmeitä - kukaan ei synny mestarina, vaan se vaatii kovaa työtä. Ja kannattaa pitää päänsä vaikka joku sanoisikin ettei susta ole siihen. Kaikista on tekemään mitä vaan jos oikeasti tahtoo!
VastaaPoistaRaha-asiatkin aina järjestyvät jotenkin, hevosen pito ja pelkkä tunneilla käyminen on todella kallista (enkä sen takia ole käynytkään tunneilla yli viiteen vuoteen), mutta sitten kun on rahaa, sen itse voi priorisoida siihen mikä tuntuu hyvältä ja tärkeältä - olkoot se sitten hevonen tai ulkomaanmatka. Ja mä oon sitä mieltä että hyvää kannattaa odottaa - vaikka mun tauko kestäisi sen kymmenen vuotta, ei mikään pidä mua sen jälkeen enää pois satulasta. Sitten sitä todellakin osaa arvostaa, että on saanut mahdollisuuden harrastaa jotakin mistä saa niin paljon iloa. <3 Joten pidä kiinni sun unelmista, ne voivat vielä käydä toteen joku päivä!
Aamen! Ei mitään lisättävää, kiitos kommentistasi Emilia :)
PoistaOmia taitojaan ei tietysti kannata yliarvioidakaan, 8 vuotta ratsastuskoulussa on loppupeleissä aika vähän..:) mutta sinun vanhemmathan tekevät lopulliset päätökset joten antakaa mennä jo tuntuu.
VastaaPoistaEei, enkä tässä niin tehnytkään - pohdinkin, että riitävätkö omat hevosmiestaidot ja siitä syntyykin kysymys milloin olisi valmis vai onko koskaan? Ja virheistähän oppii eikä kukaan ole seppä syntyessään ...:) Joo, kyllä ihan yhdessä päätökset tehdään ja puhutaan asiallisesti.
PoistaLoppupeleissä hevosmiestaidot ratkaisee, eikä se mitä tasoa on ratsastaessa. Ruokinta-asiat pitää ainakin tietää hyvin ennenkuin omaa lähtee ostamaan, koska virheellisessä ruokinnalla saa paljon pahaa aikaan. Onneksi siitäkin on maailma pullollaan tietoa kunhan vaan löytää luotettavan lähteen :). Jos vaan uskoo omiin taitoihin ja tietää että osaisi toimia myös yllättävissä tilanteissa, nii eihän siinä oman hankkimisessa mitään ongelmaa ole ! Omiin vaihtoihin kannattaa luottaa eniten päätöksen teossa. :)
VastaaPoistaNäinhän se on! Eikun vain sit heppakirjoja lukemaan ja merkkejä suorittamaan ... heh :D
PoistaTätä oon itekin miettinyt tosi paljon. En oo kuitenkaan ikinä vielä päätynyt tulokseen, että nyt se oma heppa ois hyvä. Yksinkertasesti elämäntilanne ja rahat ei antais periksi tällä hetkellä. Yks mitä oon kans aina miettinyt, niin kaverinhan kanssa vois omistaa puoliks. Kulut puolittuis ja vastuu ei oo kokonaan itellä ja jos tuntuu siltä, että ei vois 7 kertaa viikossa käydä tallilla niin mikäs sen parempi vaihtoehto jos kaveri on luotettava?
VastaaPoistaMullaki on just pyöriny toi mielessä, että riittäiskö taidot ja oma intuitio siihen, että osais valkata oikeen satulan ja kaikkee muuta. Oon käyny muutaman kerran hoitamassa mun yhen kaverin heppaa ja jo niillä kerroilla opin ihan hurjan paljon. Ja oon kyl niin samaa mieltä tosta, et eihä sitä opi ku tekemällä. Veikkaanpa kuitenki, että maailmassa ja jopa suomessaki on hevosenomistajia jotka tietää paljon vähemmän asioista ku sä! :)
uskon että sä pärjäisit ihan hyvin oman hepan kanssa ja ainut mikä voisi mahollisesti tulla vastaan on just aika, varsinkin ku oot lukiota alottamassa. Varsinki kakkosvuosi voi olla aika rankka. Mut toisaalta mäki oon just sellane et tykkään mielummi vähä kiireisestä elämästä ku sit jotenki saan aina asiat paremmi aikaseks. :D
uskon myös et nyt ku käyt iha ratsastuskoulussa enemmä ku yhen kerran viikossa ratsastamassa ja vielä vuokraat ja tällee nii saat tosi paljon just kokemusta ainaki vuokriksen kaa asioista joita ei ridakoulussa opi. ja niinku muutkin on täällä sanoneet niin kyl sitä apua aina löytyy ja maalaisjärjellä pärjää jo tosi pitkälle. :D
komppaan rebee! mä oon kans jostai lukenu jotai tän tapasta "someone who seeks, will always find a way or another" :) ja sit et jos aina ajattelee, et mut sit mitä jos en osaa tai jotai sattuu? silleehä sitä oppii ja ei aina voi elää pelossa, et mitä jos käy ku aina tekevälle sattuu ja vahinkoja tapahtuu, joille ei voi mitää. :D
mut nii lähinnä uskon et ratkaseva tekijä oman hankkimisessa on se et riittäiskö aika opiskelun ohella, varsinki sit ku pääsee ylioppilaaks ja hakee jonnekki opiskelemaa. tää oli tosi mielenkiintone kirjotus ja täst aiheest kyl löytyy paljo pohdittavaa ja puhuttavaa! :) hyvä sofiaaaa. 8)
Juuri näin, kyllä sitä ajan kanssa oppii ja saa mokata. Kyllä siitä ajatuksesta, että olisin hevosenomistaja, jotain tulisi! No saa nähdä ... Kiitos paljon kommetista Sara :) !
PoistaNäitä samoja asioita käsittelin läpi, kun liikutushevoseni laitettiin myyntiin. Siinä kohtaa oli vaihtoehtoni oli joko ostaa se itselleni tai menettää se kokonaan. Mun kohdalla se päättyi huonosti, kun kaikkien laskelmien sun muiden jälkeen vanhempani sanoivat ei. Loppujen lopuksi olen ihan kiitollinen, koska kyseessä ei ollut hyvä ensihevonen. Itsellänikin on kuitenkin toiveena oma hevonen juuri siksi, että haluan kehittyä enemmän. Sanon kuitenkin suoraa, etten olisi itse valmis siihen, vaikka vielä hetki sitten niin väitinkin. Jaksaisin käydä ehkä kesän ajan joka päivä tallilla, mutta näin talven tullen tulee aina sama fiilis, etten jaksa. Lisäksi ajattelen sen niin, että ensin pitää saada oma elämä mallilleen, ennenkö voi ruveta hoitamaan jotain niin suurta kuin hevonen ja ottamaan siitä vastuun. Tässä iässä kaikki on niin epävarmaa, koska opiskelupaikka ja työllistyminen ovat vaiheessa. Toisaalta, onhan niitäkin ihmisiä, jotka osaavat suunnitella kaiken laskien hevosen mukaan ja elämä sujuu ihan hyvin. Eräs ikäiseni kaverini omistaa hevosen ja hän pärjää ihan hyvin, vaikka opiskeleekin n.7-8h päivässä, mutta ihmiset ovat erilaisia, joku pärjää ja joku ei. Sen näkee vain kokeilemalla, kuka on oikeasti valmis omaan hevoseen :)
VastaaPoistaJuuri näin! Kokeilemalla sen sitten näkee, turhaan sitä paikalleen jää kuppaamaan ja toistaen etten pysty ja kaikki sanoo niin. Ehkä se elämä sujuu oikein hyvin, kun heppa mukana kuvioissa :) Saa nähdä ... Kiitos kommentista !
PoistaJos nyt hankkisit itsellesi oman ratsun, niin hommaisitko hevosen vai ponin? Millainen olisi unelmien oma ratsusi? :)
VastaaPoistahevosen varmaankin, kuitenkin ponivuodet on nyt lopuillaan :-) Sellainen, jolla olis työmoraalia ja olisi sosiaalinen, helppo muutenkin käsitellä ja opettais enemmänkin mua kuin mä sitä ... toki saisi olla omia haasteita, mutta kuitenkin sopiva ensihepaks ! aina mulla olis väri- ja rakennetoiveita kuten kaunis ja siro punaruunikko valkopäällä ...:D mutta sinänsä sillä ei ole kovinkaan väliä :)
Poista