Lunta ja ongelmia

Ihanaa! Nyt ollaan marraskuun alussa ja jihuu, täällä on lunta. Se tuo piristystä pimeään, mutta tuottaa myös pikku ongelmia meille. Jessi nimittäin asuu maneesittomalla tallilla ja säiden kylmettyä ei kenttä ole siinä kunnossa, että siinä voisi treenailla sen kummemmin saatika hypätä. Arkisin on traikkuongelmia ja muita esteitä, jotenka vieraille maneeseille ei olla oikein päästy. Se näyttänee olevan kyllä vaan ainut vaihtoehto ennen kun saadaan parempia ratkaisuja aikaiseksi, jos saadaan. Mutta muuten näyttää siltä, että meidän treeneille tulee stoppi. Oli suunnitelmissa mennä vielä hyppäämään Järvenpäähän parit kisat, mutta taitaa peruuntua kokonaan, jos ei treenejä saada alle. Saa nähdä, mitä ihmettä oikein keksin :D

 On tällä säällä kuitenkin paljon positiivisia vaikutuksia. Vaikka kylmä lannistaa, niin ei voi olla hymyilemättä, kun näin paistaa ja maa on lumivalkea. Itsehän olen aika jouluintoilija ... Vaikka juhlalla on aika paljon kaupallisuudellista puolta, en voi tunnelmaa kistää laisinkaan. Hyvää fiilistä, jouluista heppailua ja hankitreeniä (toivottavasti), jouluvalmisteluja ja kavereiden kanssa glögin hörpiskelyä... Jee!

Tänään fiilisteltiin Jesun kanssa ensimmäisiä talvitreenailuja, otettiin parit kuvat nopsaan ennen auringon laskuja. Ei niin onnistuneita tällä kertaa, muta onhan tässä vielä aikaa koko talvi ;-) Pakko ehkä myöntää, että olen näitten kuvien kanssa hiukan perfektionisti ja addiktoitunut...
Kentällä aloiteltiin kevyesti ja huomasi kylmän vaikutukset, kun aloitus oli hiukan jähmeä. Poni parani todella paljon loppua kohti ja löytyi paljon hyvää. Mikä parasta, itse olin todella rento koko korpasta ja mieli ei järkkyttyny laisinkaan. Nykyinen ongelmani, josta olen ihan postauksenkin erikseen aikonut väsätä, on hermot. Ne pettävät järjettömän nopeasti, kun alkaa vaatimaan liikaa ja syntyy taistelu ratsun ja ratsastajan välille. Heppa alkaa pistämään vastaa ja alan punkemaan enemmän. Lopulta ratsastajan on pakko hypätä alas selästä ettei homma lähde käsistä. Super tylsä noidankehä, joka toistuu todella paljon itsenäisillä ratsastuskerroilla J:n kanssa. Mutta kun menetän ne hermot heti ja sitten on vaan pakko jättää homma siihen.
Tänään siitä ei ollut! Osasin olla vaatimatta liikaa ja lopuksi oli loppukävelyissä tyytyväinen poni sekä ratsastaja. Syitä voi olla monia, muun muassa ei olla oltu lähes kahteen kuukauteen kouluvalmennuksessa, ehh...

Nyt olis tiedossa siis paljon selvittelyä J:n asioiden suhteen. Nähdään sit, mitä tapahtuu... Ratsastuskoulun puolella, mulla on tiedossa tän vuoden puolella vielä pikkujoulut ja kisat, jossa hyppään 80cm ken tietää vielä kellä. Ja kyllä, treenit silloin tällöin sielläkin on jatkunut tähän saakka. Yritän tänne sieltäkin saada treeneistä materiaalia, lähinnä videoita tän piemän takia. Mulla olis oikeestaan paljon videomateriaalia vaikka mistä (hihs, treenejä ja muuta turhaa...), mutta videoiden kasaus on madotonta ilman mitään muokkausohjelmaa. Ehkä saan senkin hoidettua :D Palaillaan! Pienenä vinkkinä tulevasta, teidän mielipiteitä saatetaan kaipailla ;-) Pysykää kuulolla!