Onko pakko?

Ollaan jääty suunnilleen heinäkuun alkuun. Niihin vaikeisiin aikoihin, kun homma ei sujunut suunnitelmien mukaan. Meillä oli alkanut kisakausi keväällä todella hyvin. Käytiin ekoissa ulkopuolisissa ja napattiin ruusukkeita ja kisakokemusta ponille. Mutta homma läsähti käsiin kesäkuun alussa ekoissa alue-estekisoissa pc:n karsinnoissa. Jo ennen sitä ongelmia alkoi esiintyä treeneissä ja toivoin, ettei se olisi jatkunut kisaradoille saakka. Siitä lähti hirveä ponnistelu ja itkun partaalla lähdettiin melkein jokaisista kisoista. Mitä teen väärin?
Koko kesä oli vanhan fiiliksen etsimistä ja jatkettiin hylkyjen keräämistä Hangon Seahorse Weekille asti. Täysin puhtaasti sielläkään ei selvitty, mutta se oli jo askel parempaan. ''Läpimurto'' tapahtui kesän lopussa Ainossa aluekisoissa, jossa napattiin sijoitusten kera puhtaat 80cm ja 90cm. Löydettiin se vanha sama flow, joka on jatkutunut mallikaasti taas tähän päivään saakka ja ollaan opittu paljon uutta. Toki radoilla esiintyi muita pikku ongelmia kuten vasta- ja ristilaukat.

 Lohjalla heinäkuun puolessa välissä. Hylyt kummastakin luokasta, hypättiin myös sillon eka 90cm.

 Hangossa!

Jatkoimme myös hetken koulu-uraamme ja korkattiin mm. Ypäjällä poniderby ja käytiin ekoissa nurmikisoissa Salossa. Kummissakin kisoissa saatiin hyvää kokemusta ja ruusukesaldo oli yksi vihreä avoimessa he B:ssä Salossa. Ongelmia oli kyllä lämmittelyluokassa... Koulupuolella sitä ollaan saatukin hikoilla. Ongelmia, ongelmia jotka tuntuivat ratkaisemattomilta. Joko ratsastajalla tai muuten vaan ei päästy kävelemään edes tuomaripäätyyn. Toisena päivänä kaikki oli ok, mutta toisena joka juttu ... no kusi. Ratsastajalla paloi hermot. Mutta ne kaikki onnistumiset saivat aina mut hymyilemään. Ponillahan on liikettä, mutta ne parhaimmat puolet on valkoisten aitojen sisällä tän ratsastajan vaikee saada esille. Ypäjän jälkeen kuitenkin muista tietyistä syistä jatkettiin estepuolella.

Hihs:in jälkeen on tuntunut, että ovet ovat täysin avoinna. Voin tehdä ihan mitä vaan. Tulevaisuuden kannalta se tosin on vaikea toisaalta. Mielessä on ratsun vaihto. En tiedä, milloin, mutta se on edessä ponivuosien loputtua. Jos hepan kanssa pääsisi jatkamaan kisojen korkkailua ja saisi uutta ulottuvuutta tähän harrastukseen. Olisik kaikki sen arvoista? Olisiko se edes järkevää ja kannattavaa? Se toki teettää kovasti vaivaa ja muutosten tekemistä ja ajatus uusista kuvioista tuntuisi kovin pelottavalle. Enkö voisi vaan mennä näillä eväillä, jotka itselläni nyt on?
Toiveikkaana tsekkailin junnujen sarjakilpailuja ja se tosiaan herätti toiveita. Kansallinen lupa, ainakin vähintään avoimia 100cm, helppoa A:ta, kenttäkisoja ... Kaikki on mahdollista. Ollaan herätelty tosiaan se sisäinen kenttäratsukkokin meissä ja sitä potentiaalia löytyy myös aivan huimasti J:ssä. Todellakin harraste ja tuttariluokkia, voiko helposta unelmoida. Kaikki suuri treenaamisen ilo heräsi. Vaikka juuri tän tamman kanssa oon kokenut niin paljon luovuttamisen tunteita, yrittämisen liekki vaan jatkaa palamistaan. En koskaan heittänyt lopulta hanskoja tiskiin, vaikka teki kovasti, todella kovasti mieli. ''Kuinka pitkälle tästä voitasiin vielä päästä''.

Mutta toisaalta jo junnuna olisi hevonen aivan fiksu vaihtoehto. Mutta kun... Onko pakko?