Joulu lähestyy ja niin tiivistyy luukutkin !
Tän vuoden heppakuvioiden isoin muutos
Oikeastihan mulla ei olisi kovin paljoa sanottavaa tästä kaudesta, sillä koko kisasaldo oli huima 4 ja pari rataharkkaa. Yli puolet niistäkin aika surkeita, sillä alku oli aika opettelemista uuden hepan kanssa. En kuitenkaan missään nimessä voisi sanoa, ettei mitään olisi jäänyt käteen.
Kun oman hepan sai, alkoi ratsastaa joka päivä. Mitä enemmän treeniä, sen parempi. Niinhän se menee? Vaikka lopulta ratsasti paljon enempi itsenäisesti, sai ihan eri tavalla irti oppia. Tunnen itseni ja heikkouteni sata kertaa paremmin. Hahmotin muun muassa omat puolieroni. Vasen käteni on poikkeuksellisen heikko oikeaan verrattuna. Se tosissaan vetää tai se tosissaan päästää. Ylipäätänsä roikun vasemmalla puolella. Paino kaatuu oikeaan jalustimeen ja oikea puoli on lytyssä. Ajatella, ettei asiat olleet yhtään niin selkeitä aikoinaan? Toki välillä sai yksittäisiä huomautuksia opettajilta, mutta ei osannut itse yhdistää niitä toisiinsa. Se vaati omia aivoja ja pohdintaa. Kenties jatkuva itsenäinen ratsastaminen auttoi tähän valvovan silmän tueksi.
Oman istunnan lisäksi itse hevonen on opettanut paljon suoruudesta. Kun oppi hahmottamaan Aven vinoudet, aloin hoksaamaan myös hevosta kokonaisuutena. Kuinka se liikkuu pohkeen ja ohjan välissä, kuin juna. Taas tajusin yhdistää asioita toisiinsa. Tämä valaistuminen auttoi myös super paljon esteillä! Eihän sitä nyt vinolla hevosella voi esteelle lähestyä? Tai olihan se nyt vähän arpapeliä.
Vuokraponit toi aika paljon uutta, vaikkei se hiponut ihan oman vastuuta
Hevosen hankkiminen myös pelotti alkuun. Jos se sairastuu? Vielä pahempaa... Entä, jos en huomaa sen oireita? Ratsastuskoulussa oli joku ratsu. Sun velvollisuus rajoittui perusjuttuihin, kuinka hoitaa hevonen tunnille ja kuinka ottaa se pois. Asiat kuten satulan sopivuus ja siitä aiheutuvat vaivat ei vain kuulunut ratsastuskouluoppilaalle. Mitä tänä vuonna opin, niin aivan liikaa aiheesta. Hevosta pitää lukea ja yhdistää merkit. Sitä yhtä ja ainutta vielä oppi kuitenkin tuntemaan, kun näet sen joka päivä.
Fiilis on ihan mahtava siitä huolimatta ettei päästy niihin haluttuihin kisatuloksiin. Tai no saatika radoille ylipäätänsä... Tää vuosi koetteli monella tapaa ja teki mieli luovuttaa. Jälkeenpäin katsottuna tämäkin kaikki oli arvokasta kokemusta.
Monen kaverin tai tutun kanssa olen puhunut vastoinkäymisistä ja muista lajin puolista. Kaikki on niin kriittisiä itsensä kanssa eikä halua suoda itsellensä onnistumisen tunnetta. Ehkä tarttuu ainastaan niihin negatiivisiin asioihin eikä ajattele kokonaisuutta.
"Kun kaikki kisa- sekä treenipaine oli paljon alhaisempi, tajusin oikeasti katsoa tätä hommaa vähän eri kuvakulmastakin."
Opitteko jotain tänä vuonna?
Lähetä kommentti
Huomaathan, että kommenttien valvonta on päällä. Älä siis pelästy, jos kommentti ei ilmesty heti boksiin. Ruusut ja risut otetaan vastaan, kiitos kommentistasi :-) !