Alkuun tuntui hiukan naurettavalta alkaa kertomaan teille jotain vinkkejä ajankäyttöön ja tuottavaan sekä tehokkaaseen elämäntapaan, kun muuta täältä ei löydy kuin aikaa ja surkeaa asennetta. Totesin kuitenkin tämän parin kuukauden sisällä, että oli yhä vaikeampi oikeasti saada jotain aikaan, kun sitä aikaa on. Vaikka meno on ollut astetta kevyempää, tekemistä on kuitenkin aina. Tällä hetkellä ajankohtaisia juttuja on muun muassa ylioppilaskokeet. Koulu on ollut aikalailla ykkösprioriteetti. Ei kuitenkaan liian vakavasti otettava juttu. Muuta oleellista viikko-ohjelmassa on sitten myös pieni määrä liikuntaa vähän eri muodossa kuin ennen. Oivalsin siis pari juttua ja kehitin tekemistäni astetta tehokkaammaksi!
Kaikki tavoitteet vaatii aina työtä. Jos haluamme edetä elämässä, se vaatii ponnisteluja ja sisua. Mikään ei synny tyhjästä. Nyt voidaan jopa puhua ihan vain kenen tahansa arjesta. Mitä haluan, miten haluan ja miksi haluan? Opiskelu, työt, elämäntavat, harrastus... Haluamme menestyä ja toteuttaa tavoitteemme. Ylipäätänsä arki rullaa, kun päässä on suunnitelma. Toki on näitä tyyppejä, jotka elävät huolettomasti hetkessä. Mitään kalenteria ei tarvita. Jotkut taas kaipaavat jotain järjestelmällisyyttä ihan vain pääkopan vuoksi. Itse perfetionistina alan liian helposti pyörittelemään asioita liikaa päässä ja paras tapa on pitää asiat järjestyksessä paperilla.
Aikaansaamattomuuden taustalla suurimmat virheet tapahtuvat yleensä siinä alkuvaiheessa eli suunnitelussa. Joko ei olla tehty suunnitelmaa ollenkaan tai sitten on olemassa jotain hyvin pintapuolista. Käristettynä esimerkkinä sanon opiskelevani ylioppilaskokeeseen maanantaina ja perjantaina. Niin mitä ainetta, mikä alue, milloin, kuinka kauan? Toinen ääripää on taas liian täsmällinen, jossa ei ole mitään jouston varaa. Tähän kohtaan liittyy myös usein ahnedintaa ja tauot sekä vapaa-aika unohtuu. Suunnittelen siis koko viikon edeltävänä sunnuntaina ja aikataulu on tehty aikalailla minuutilleen. Kun joku kohta ei mene suunnitellusti, koko homma romahtaa. Usein ensimmäisen vaiheen, eli suunnittelun, epäonnistuminen vie motivaation lopahtamiseen. Motivaatio on kaiken pohja. Se on polttoaine tekemiseen ja ilman sitä on vaikea edetä. Tässä vaiheessa hyppää esiin myös oma asenne tekemiseen.
Ihan aluksi kalenteri on kova sana. Stressaaja pyörittelee liikaa asioita mielessä ja ne ajatukset ovat aivan täyttä sekamelskaa. Kyllä se suunnitelmallisen perfektionistin mieltäkin lämmittää, kun elämä on siinä nättinä paperilla (tai kännykässä, en tuomitse). Hanki siis nätti kalenteri. Se on ensimmäinen vaihe! Sitten toki kirjoita myös siihen. Suosin itse siitä edeltävänä sunnuntaina kaikki päivät suunnilleen pakettiin - tyylistä. Opiskelet tuona päivänä tätä ainetta ja tuota aluetta näin pitkään. Opiskelun kohdalla suosin enemmän periaatetta "tee niin paljon kuin ehdit tässä ajassa" kuin "tee näin paljon tänä päivänä". Toki riippuen onko kyseessä yo-kertaus vai äidinkielen esseen palautus tiettyyn päivään mennessä. Sitten käyt juoksemassa tuona päivänä ja salilla vetämässä jalat tuona päivänä. Kaikki on tällä tavalla valmiina, mutta on hyvä muistaa joustavuus. Liian tarkka ei siis kannata olla ja tilaa on pieniin kömmähdyksiin tai suunnitelmien muutoksiin. Taukoja ja vapaa-aikaa onkin hyvä olla. Mieluummin liikaa. Voitkin siirtää sitten jossain tapauksessa jotain tärkeää tyhjään väliin. Jos suunnitelma on minuutilleen ja pahimmassa tapauksessa lähes tauoton, et pysy kyydissä.
Usein alkuun aina ahdenitaan. yvänä esimerkkinä on kaikki maailman uudenvuoden lupaukset. Aloitetaan uusi treenisuunnitelma, opiskeluplääni taikka ruokavalio. Into ja motivaatio ovat korkealla ja pää on hiukan taivaissa. Napataan vähän liian iso suupala paremman elämäntyylin toivossa. Liika kunnianhimo on lopulta oma turmio. Lopulta et jaksakaan lukea kuutta tuntia tai käydä salilla joka päivä. Kannattaa siis aina aloittaa hyvin maltillisesti ja lähteä sitten vasta kasvattamaan.
Kun kalenteriin ollaan saatu ne tärkeimmät pääkohdat, voidaan alkaa miettiä pikkujuttuja. Tehtävälistan voi olla yhdelle viikolle tai pidemmälle ajalle. Listaa ihan kaikki asiat konkreettisesti näkyville. Myös ne ei ihan just nyt tarvitse, mutta mielessä jutut eli vaikka se jatko-opiskelujen pohdinta taikka kaappien järjestely. Stressi vähentyy heti. Seuraava tärkeä vaihe onkin listata kaikki asiat tärkeysjärjestykseen. Itse suosin merkintätapaa, jossa on mahdollisimman pian, tällä viikolla, tässä kuussa ja sitten ne vähän pidemmän tähtäimen jutut. Siksi vain, että ne ovat siinä konkreettisesti nähtävillä ja, josta ne tärkeät kiireelliset jutut erottuvat kuitenkin.
Sanon, että jos et tee jotain koko sydämmellä, olet väärässä paikassa. Se ei toki tarkoita sitä, että kaiken tekemisen täytyisi olla aina miellyttävää. Ei todellakaan. Jos siis opiskelu ei aina nappaa, se ei tarkoita, ettei koulu olisi se juttu. On hyvä siis tarkastella omia motiiveja. Miksi opiskelen? Vainko siksi, koska täytyy? Mitään ei täydy. Kenties takana on unelmaduuni mielessä. Tai tietotaidon kasvattaminen tuo iloa. Kaikkeen tarvitsee jonkun goalin, johon tähtää. Jonka vuoksi taistelee vähän vaikeammissakin olosuhteissa. Se on omalla kohdallani ollut suuri voiman ja motivaation lähde. Tavoite. Se tarkoittaa, että mennään vaikka läpi seinien. Ongelmaksi on kuitenkin koitunut jo aijemmin käsielty liika ahnedinta ja kunnianhimo ilman minkäälaista joustoa. Tavoite on vain yksi tietty, johon menee ainoastaan yksi polku. Mitään variaatioita tavoitteen ympäriltä ei sallita. Tämä näkyi hyvin vahvasti heppajutuissa. Se on laji, josta haluan enemmän kuin vain harrastuksen. Haluan kehittää itseäni ja uraani. Minun täytyy siis menestyä, kilpailla tällä tasolla nyt ja korkeammalla ensi vuonna, jotta saavutan tavoitteeni. Kun en saavuttanut hyvin käristettyjä asettamiani tavoitteita, iski suuri pettymys. Jälkeenpäin totean, että opin ja edistyin paljon noina viime vuosina. Se kokemus ovat vain erilaista oppia. Jos olisin korjannut omaa asennetta, olisi nuo vuodet voineet olla henkisesti kevyempiä. Oma asenne on usein este edistymiselle. Välillä täytyy olla nöyrä, niellä ylpeys ja tärkeintä, olla itselleen armollinen. Joskus riittää tarpeeksi hyvä.
Kaikessa tekemisessä on huonoja kausia. Elämme nytkin hyvin masentavia hetkiä piemässä ja kylmässä Suomessa. Se näyttää vievän mehut melkein jokaisesta. Tykkään piristää arkisia hommia pikku jutuilla. Mikä lamaannuttaa, on se samat rutiinit. Tee viikko jutut vähän eri tavalla ja keksi pientä uutta. Teot eivät ole suuria. Se voi olla ihan vain pieni löhöilyn lisäys viikkoon (mieti, mikä on juuri sulle se rentoutumisen keino). Opiskelua tykkään motivoida pienellä ympäristön muutoksella. Kotinurkan sijasta lähdenkin kirjastoon tai kahvilaan ja nappaan mukaan hyvän kahvin. Tai teenkin uuden treenin tai käyn uudella salilla. Hyvän työn jälkeen on myös kiva palkita itseään (yleensä itseni kohdalla se tarkoittaa hyvää ruokaa, eh).
Aloita siis suunnitelmalla. Ole täsmällinen, mutta joustava. Vaikka motivaatio olisikin alkuun korkealla ja tuntuu, että pystyt mihin vaan, älä ahnedi. Ole tietoinen tavoitteistasi ja arvoista, mitä kautta jaksat myös tehdä työtä niiden eteen. Myös vaikeina kausina. Muista olla armollinen.
Kaikki tavoitteet vaatii aina työtä. Jos haluamme edetä elämässä, se vaatii ponnisteluja ja sisua. Mikään ei synny tyhjästä. Nyt voidaan jopa puhua ihan vain kenen tahansa arjesta. Mitä haluan, miten haluan ja miksi haluan? Opiskelu, työt, elämäntavat, harrastus... Haluamme menestyä ja toteuttaa tavoitteemme. Ylipäätänsä arki rullaa, kun päässä on suunnitelma. Toki on näitä tyyppejä, jotka elävät huolettomasti hetkessä. Mitään kalenteria ei tarvita. Jotkut taas kaipaavat jotain järjestelmällisyyttä ihan vain pääkopan vuoksi. Itse perfetionistina alan liian helposti pyörittelemään asioita liikaa päässä ja paras tapa on pitää asiat järjestyksessä paperilla.
Aikaansaamattomuuden taustalla suurimmat virheet tapahtuvat yleensä siinä alkuvaiheessa eli suunnitelussa. Joko ei olla tehty suunnitelmaa ollenkaan tai sitten on olemassa jotain hyvin pintapuolista. Käristettynä esimerkkinä sanon opiskelevani ylioppilaskokeeseen maanantaina ja perjantaina. Niin mitä ainetta, mikä alue, milloin, kuinka kauan? Toinen ääripää on taas liian täsmällinen, jossa ei ole mitään jouston varaa. Tähän kohtaan liittyy myös usein ahnedintaa ja tauot sekä vapaa-aika unohtuu. Suunnittelen siis koko viikon edeltävänä sunnuntaina ja aikataulu on tehty aikalailla minuutilleen. Kun joku kohta ei mene suunnitellusti, koko homma romahtaa. Usein ensimmäisen vaiheen, eli suunnittelun, epäonnistuminen vie motivaation lopahtamiseen. Motivaatio on kaiken pohja. Se on polttoaine tekemiseen ja ilman sitä on vaikea edetä. Tässä vaiheessa hyppää esiin myös oma asenne tekemiseen.
Ihan aluksi kalenteri on kova sana. Stressaaja pyörittelee liikaa asioita mielessä ja ne ajatukset ovat aivan täyttä sekamelskaa. Kyllä se suunnitelmallisen perfektionistin mieltäkin lämmittää, kun elämä on siinä nättinä paperilla (tai kännykässä, en tuomitse). Hanki siis nätti kalenteri. Se on ensimmäinen vaihe! Sitten toki kirjoita myös siihen. Suosin itse siitä edeltävänä sunnuntaina kaikki päivät suunnilleen pakettiin - tyylistä. Opiskelet tuona päivänä tätä ainetta ja tuota aluetta näin pitkään. Opiskelun kohdalla suosin enemmän periaatetta "tee niin paljon kuin ehdit tässä ajassa" kuin "tee näin paljon tänä päivänä". Toki riippuen onko kyseessä yo-kertaus vai äidinkielen esseen palautus tiettyyn päivään mennessä. Sitten käyt juoksemassa tuona päivänä ja salilla vetämässä jalat tuona päivänä. Kaikki on tällä tavalla valmiina, mutta on hyvä muistaa joustavuus. Liian tarkka ei siis kannata olla ja tilaa on pieniin kömmähdyksiin tai suunnitelmien muutoksiin. Taukoja ja vapaa-aikaa onkin hyvä olla. Mieluummin liikaa. Voitkin siirtää sitten jossain tapauksessa jotain tärkeää tyhjään väliin. Jos suunnitelma on minuutilleen ja pahimmassa tapauksessa lähes tauoton, et pysy kyydissä.
suokaa itsellenne se hengähdyshetki ja nauttikaa <3
Usein alkuun aina ahdenitaan. yvänä esimerkkinä on kaikki maailman uudenvuoden lupaukset. Aloitetaan uusi treenisuunnitelma, opiskeluplääni taikka ruokavalio. Into ja motivaatio ovat korkealla ja pää on hiukan taivaissa. Napataan vähän liian iso suupala paremman elämäntyylin toivossa. Liika kunnianhimo on lopulta oma turmio. Lopulta et jaksakaan lukea kuutta tuntia tai käydä salilla joka päivä. Kannattaa siis aina aloittaa hyvin maltillisesti ja lähteä sitten vasta kasvattamaan.
Sanon, että jos et tee jotain koko sydämmellä, olet väärässä paikassa. Se ei toki tarkoita sitä, että kaiken tekemisen täytyisi olla aina miellyttävää. Ei todellakaan. Jos siis opiskelu ei aina nappaa, se ei tarkoita, ettei koulu olisi se juttu. On hyvä siis tarkastella omia motiiveja. Miksi opiskelen? Vainko siksi, koska täytyy? Mitään ei täydy. Kenties takana on unelmaduuni mielessä. Tai tietotaidon kasvattaminen tuo iloa. Kaikkeen tarvitsee jonkun goalin, johon tähtää. Jonka vuoksi taistelee vähän vaikeammissakin olosuhteissa. Se on omalla kohdallani ollut suuri voiman ja motivaation lähde. Tavoite. Se tarkoittaa, että mennään vaikka läpi seinien. Ongelmaksi on kuitenkin koitunut jo aijemmin käsielty liika ahnedinta ja kunnianhimo ilman minkäälaista joustoa. Tavoite on vain yksi tietty, johon menee ainoastaan yksi polku. Mitään variaatioita tavoitteen ympäriltä ei sallita. Tämä näkyi hyvin vahvasti heppajutuissa. Se on laji, josta haluan enemmän kuin vain harrastuksen. Haluan kehittää itseäni ja uraani. Minun täytyy siis menestyä, kilpailla tällä tasolla nyt ja korkeammalla ensi vuonna, jotta saavutan tavoitteeni. Kun en saavuttanut hyvin käristettyjä asettamiani tavoitteita, iski suuri pettymys. Jälkeenpäin totean, että opin ja edistyin paljon noina viime vuosina. Se kokemus ovat vain erilaista oppia. Jos olisin korjannut omaa asennetta, olisi nuo vuodet voineet olla henkisesti kevyempiä. Oma asenne on usein este edistymiselle. Välillä täytyy olla nöyrä, niellä ylpeys ja tärkeintä, olla itselleen armollinen. Joskus riittää tarpeeksi hyvä.
kirjasto, hyvä seura ja vähän ruokaa = työt edistyi !!
Kaikessa tekemisessä on huonoja kausia. Elämme nytkin hyvin masentavia hetkiä piemässä ja kylmässä Suomessa. Se näyttää vievän mehut melkein jokaisesta. Tykkään piristää arkisia hommia pikku jutuilla. Mikä lamaannuttaa, on se samat rutiinit. Tee viikko jutut vähän eri tavalla ja keksi pientä uutta. Teot eivät ole suuria. Se voi olla ihan vain pieni löhöilyn lisäys viikkoon (mieti, mikä on juuri sulle se rentoutumisen keino). Opiskelua tykkään motivoida pienellä ympäristön muutoksella. Kotinurkan sijasta lähdenkin kirjastoon tai kahvilaan ja nappaan mukaan hyvän kahvin. Tai teenkin uuden treenin tai käyn uudella salilla. Hyvän työn jälkeen on myös kiva palkita itseään (yleensä itseni kohdalla se tarkoittaa hyvää ruokaa, eh).
Aloita siis suunnitelmalla. Ole täsmällinen, mutta joustava. Vaikka motivaatio olisikin alkuun korkealla ja tuntuu, että pystyt mihin vaan, älä ahnedi. Ole tietoinen tavoitteistasi ja arvoista, mitä kautta jaksat myös tehdä työtä niiden eteen. Myös vaikeina kausina. Muista olla armollinen.
Lähetä kommentti
Huomaathan, että kommenttien valvonta on päällä. Älä siis pelästy, jos kommentti ei ilmesty heti boksiin. Ruusut ja risut otetaan vastaan, kiitos kommentistasi :-) !