Kuinka selviän ahdistuksesta

Usko kirjaa

Oma pääkoppa ja sen ymmärtäminen on ehkä monimutkaisin juttu maailmassa. Elämästä tuli mahdottoman vaikeaa lapsuuden jälkeen. Yhtäkkiä täytyy selviytyä yksinään. Ei mitään hajua, mitä tekee, mutta tekee kuitenkin. Ja asioiden kai joksenkin pitää onnistua. Ja täytyy myös suunnitella. Harkitusti. Ja ajatuksella. Ja kun möhlitään, koko homma pitää siistiä. Ja uusiksi. Ahdistaa jo ajatus tulevasta ahdistuksesta. Nyt kuitenkin minä, 19 vuoden elämänkokemuksella, tulen ja kerron sinulle, että sen kanssa voi selvitä. Tai niin syvästi ainakin toivon, sillä olen tässä vaiheessa jo näin pitkällä tutkimustyössäni.

Nuoruus on ilmeisesti hyvin hektistä aikaa ja ikävä kyllä, kuulin ettei hektisyys lopu. Masentavaa. Lukion alussa varsinkin elämä tuntui yhdeltä kriisiltä ja lässähdin aika helposti perseelleni. Näinhän se kai kuuluu suunnilleen mennäkin. Kuitenkin fiilistelin näitä vähän turhankin suuresti. Hetkisen päästä siitä tajusinkin olevani hyvin ahdistuneessa tilassa itseni kanssa.

Oma mielentilani oli hyvin ailahteleva ja tunnetilat iski kuin salama taivaalta. Elin aika ajoin kurjassa mennessä tai sitten murehdin tulevaa. Ajatukset ikään vilisivät eikä niistä jaksanut oikein ottaa selvää. Ne olivat pitkiä jaksoija, joissa kuljin jatkuvasti kuin kivi sydämellä. Kaikki paino ytenä epäselkeänä massana.

Elämähän on ailahtelevaa ja mieli ei pysyvä. Tunnemme monenlaista. Jotkut vahvemmin kuin toiset. Ihmisestä riippumatta jokaisen tulisi ymmärtää itseään hiukan paremmin. Itsetuntemuksen kautta oppii kommunikoimaan mielen kanssa, joka tuntuu välillä olevan ihan oma erillinen itsensä ihmisessä. Pidän sanomasta, että ihmisen luontainen reaktio on suhteellisen muuttumaton, mutta voimme vaikuttaa tietoiseen reaktioomme. Mikään ei ole siis kiveen hakattua niin sanotusti. Ahdistunut ihminen voi olla myös ei ahdistunut. Nyt haluaisin antaa sammuttimen hätätilanteeseen, työkaluja pääkoppaa varten ja varoittaa parista kompastuskivestä. Jokainen voi oppia kommunikoimaan itsensä kanssa hiukan paremmin, joka taas helpottaa ihan jokapäiväistä arkea.

"ihmisen luontainen reaktio on suhteellisen muuttumaton, mutta voimme vaikuttaa tietoiseen reaktioomme"

Ahdistus tietyssä määrin lisää mm. suorituskykyä ja on hyvinkin normaali tunne. Ilman tätä tunnetta emme saisi välttämättä yhtä paljon asioita aikaan. Välillä se kuitenkin lamauttaa ja jopa vaikeuttaa toimintaa. Esimerkiksi ilman pientä ahdistuksen tunnetta et välttämättä saisi koulutöitä tehokkasti kasaan ennen koepäivää. Mutta valveilla pitävät pelon ajatukset siitä, ettet pääsisi kokeesta läpi, eivät ehkä edistä tehokkuuttasi. Eikä varsinkaan jatkuvat jokapäiväiset ajatukset siitä ettet valmistu koko koulusta. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen ja ahdistuksen hyöty-haitta raja on aika häilyvä.

Paniikkitilasta rentoutumiseen

Kun oleskelin yksin kotona ja painava tunne iski tyhjästä (voi olla myös joku laukaisija) jysäyksellä, sain meditoinnista paljon apua paniikkitilanteen nollaamiseen. Käytin appia nimeltä Headspace. Sovelluksessa eräässä harjoituksessa kuvattiin mieltä vilkkaana autotienä, jota sivusta katsot. Autoja menee ja tulee, niinkuin ajatuksia. Ja me annamme niiden tulla että mennä. Sessiot kestävät 5-20 minuuttiin ja ahdistuksen hallinnassa käytetään nimenomaan tätä "tulee ja menee" tekniikkaa. Tajusin, kuinka vilkas mieli on ja niin sen kuuluukin olla. Mutta panikoin joka ikisen ajatuksen kohdalla ihan huomaamatta. Hengitysharjoitukset myös rentouttivat kehon ja olit ikään kuin läsnä itse tilassa etkä jumissa päässäsi.

Rentoutuminen onkin se avain itse paniikkitilan nollaamiseen. Hengityksen treenailu auttoi itseäni kovasti. Joskus myös lopetin kaiken tekemiseni ja laitoin itselleni kylvyn tai hörppäsin teetä. Nämä "selfcare" keinot ovat hyvin henkilökohtaisia ja nollaaminen voi olla mitä tahansa. Liikunta on myös todetusti loistava keino mihin tahansa. Ahdistus, stressi ja alakuloisuus katosivat nopeasti salille päästessäni. Suurin porras oli avata kotiovi ja lähteä.


Tulkitse ajatuksia ja tunteita

Kun oli hyvä päivä, yritin pohtia, mikä teki huonon päivän. Päätin alkaa kirjoittaa tunteita ja ajatuksia ylös. Halusin ymmärtää niistä enemmän. Ajatusten kirjoittaminen oli myös rentouttava keino ahdistuksen hetkellä, sillä päässä mylläävistä asioista tuli konkreettisempia. Omalla kohdalla ne olivat sen hetken ratkaisemattomia ongelmia ja spekulointeja tulevasta. Yksinkertaisuudessaan siis kirjoitin asioita, joita juolahti mieleen. Sitten listasin ne. Ja sitten niin sanotusti ratkaisin ne. Ja siis miten ratkaiset ne? No oikeastaan minulla ja uskon, että teilläkin, on suunnitelma ja edes ajatus kaikkeen. Jos ei ole, sillä ei ole tässä hetkessä merkitystä. Kun kirjoitin ratkaisuni, vakuutin itselleni sen olevan toimiva. Kaikki muut ajatukset olivat suurimmaksi osin oletuksia, mitä tulee nimenomaan kauheaa tapahtumaan tulevaisuudessa.

Listalla oli näitä ns. ongelma-ratkaisu kohtia, jotka piti vain toistaa itselleen. Esimerkiksi miten saan uuden työpaikan - menen tällöin haastatteluun, ja jos sen saa paikkaa, menen tuohon haastatteluun ja laitan uuden hakemuksen tänne ja tuonne. Itseni kohdalla usein ennustin tulevaa ja kehitin mielessäni pahimman katastrofin. Kuten "en pääse matikasta läpi enkä valmistu lukiosta" tai "tulen aina olemaan yhtä ahdistunut". Ajatusten tunnistaminen on siis tärkeää, sillä mieli niin sanotusti usein virheajattelee. Näitä tilanteita on vaikea tunnistaa ja suosittelenkin tutustumaan erilaisiin thinking traps:eihin. Googlaa! Kun tunnistat ajatuksen ja sitten sen thinking trap:in, olet jo hyvin pitkällä.

"ajatusten tunnistaminen on siis tärkeää, sillä usein mieli niin sanotusti virheajattelee"

Suosittelen myös kirjoittamaan päiväkirjaa. Lyhyesti tekemiset ja fiilikset joka päivältä. Niin huonoilta että hyviltä päiviltä on hyvä kerätä materiaalia, sillä on hyvä myös tietää, mikä tekee hyvän fiiliksen. Hyvä sähköinen päiväkirja tähän on Mooditude. Toimiva salainen päiväkirja, johon pystyy kirjoittelemaan fiilikset, tunnetilan ja tekemiset.

Epäonnistuminen opettaa

Näiden asioiden treenailu on pitkä ja vaikea prosessi ja siihen kuuluu epäonnistumiset. Älä siis lannistu! Ihminen takertuu aika helposti nimittäin negatiivisiin tunteisiinsa. Tunteet itsessään ovat hyvin lyhyitä kokemuksia, mutta me yllytämme itsemme jatkamaan. Esimerkiksi harvoin huono päivä on sitä, että maailma yrittää joka tavalla haistatella. Me vain takerrumme joka ikiseen ikävään sattumukseen. Tämän huomaa ehkä helpommin vertaamalla niin sanotusti hyvää ja huonoa päivää. Ei niissä ole kovasti eroa, paitsi se, kun vesilasisi kaatui kerran.

Kuten myös ajatuksia, on tunteita hyvä pohtia ihan tuntemuksen hetkellä. Niin kuin ajatuksia listatessasi! Tunteet voivat myös katastrofoida tai olla mustavalkoisia. Niiden taustalla on yleensä joku ajatuskin, joka on hyvä käsitellä.

Ailahtelu, huonot päivät ja jopa ahdistus on normaalia ihmisen arjessa. Koemme elämässämme erilaisia vaiheita, jotka saavat aikaan erilaisia tuntemuksia. Kuitenkin pitkäkestoisen ahdistuksen tai masentuneisuuden ja vahvan ailahtelun kanssa ei tarvitse yrittää selvitä. Apua saa aina eikä koskaan kukaan tai mikään tilanne ole ratkaisematon!