AI MITEN NIIN HUONO?

Kuvat: Pinja, Ella
Teksti kirjoitettu sunnuntaina.

17.5 sunnuntai, seuramestaruudet ja oon niin pettynyt. Ei huonompi päivä voinutkaan olla oikeasti. Tätä päivää ollaan innolla odotettu koko vuoden alusta ja nyt tuntuu kuin koko homma ois ollut vitsi. Erittäin huono vitsi, joka ei naurata. Itse munasin aika kirkkaasti koko päivän ja harmittaa niin hirveesti kavereiden puolesta ... Monella kyllä onnisti ja mahtavaa se onkin. Mutta pari oli ihan rikki ja pari niin pettynyt. Oikeasti monelle meinasi tulla itku silmään. Tuntuu, kun sijoitukset olisi mennyt ihan väärin päin ja päivän fiilis oli ihan maassa. Itse munasinkin siis radat aika kirkkaasti ja sekin harmittaa.

 Esteverkassa Bruno tuntui aika hitaalta ja alku oli vähän mitä oli. Vikat hypyt oli parhaimmistoa, kun heppa vähän heräsikin. En esteradalta mitään suurta odottanut siihen nähden miten estepuoli nyt on mennyt tän vuoden sisällä - eli ei mitään suurta. Heti radalle astuessa poni heräsi täysin ja oli aika oma itseänsä (kuten arvelinkin). Rata oli looginen ja kaikki meni paremmin mitä kuvittelin. Mutta niin paljon pikkuvirheitä sieltä jälkikäteen miettiessäni tuli ja pari vähän isompaakin. Kolmannelta neloselle tuli pientä häslinkiä laukan suhteen ja pari kohtaa tuli hiukan epätarkasti ratsastettua. Toisen tuomarin kommentit yllätti mut, kun huomautuksia olivat kantapäät alas (tää on uutta ..) ja säilytä rytmi. Toinen tuomari taas kehui erinomaista rytmiä. Kummatkin olivat kuitenkin siististä ja hallitusta suorituksesta samaa mieltä.  Nappasin kuitenkin tästä luokasta toisen sijan. Tässä vaiheessa olin aika tyytyväinen (rataan nähden).

Kunniakierrokset vedettyä ja kamat vaihdettua suunnattiin kohti kouluverkkaa. Bruno oli aika raskas ratsastaa ja meno oli aika epätasaista heti alkuun. Yritin vain saada ponin vertymään ymyröillä ja taivutuksilla. Kävelin myös runsaasti väsymyksen pelossa. Radalle astuttua heppa lähti vaan alta, vaikka yritin tasapainottaa puolipidätteillä. Rata oli niin epätasainen, kiireellinen ja aivan hirveä. En pitkään aikaan oo ratsastanut näin huonoa rataa. Vaikka alku oli ok, laukassa juuri ennen lisäystä joku heilui katsomossa ja poni säikähti (tääkin on ihan uutta mulle) ja mentiin lisäykseen väärällä laukalla. Loppurata oli alkua pari astetta kiireempää. Toinen tuomari huomautteli hirveästi käsistä ja kiireellisyydestä. Toinen tuomari ei kovinkaan paljoa huomautellut mistään paitsi kiireellisyydestä kuten toinenkin. Loppua kohden sen peästymisen jälkeen numerot laski aika paljon 3,0-5,0 paikkeilla ja muuten ne olivat yllättävän hyviä 6,5-8,0. Hävetti radan jälkeen niin paljon. En vaan käsitä miten munasin noin. Kouluradan jälkeen fiilis laski. Moni oli pettynyt pronsentteihinsa tai rataan. Alakulo tarttui itseenkin. Tulosten jälkeen meni niin vitsin puolelle. Haha, kolmas sija ... Kaikki muut hyvät radat loppuun. Olin koko loppukisoat portinavaajana ja keskusteltiin sitten muitten talkoolaisten kanssa siinä. Kannoin kaikki kamat palkintojenjakoa varten sinne. Nyrppänaamana lopuksi kunniakierrokselle ja mahdollisimman nopeasti kotiin lohturuoka mukana.

Hävettää. Hävettää niin hirveeesti.

Näin Sofia kirjoitteli sunnuntai-iltana pettyyneenä. Moni paikallaolija varmaankin odotteli tätä postausta ja ''mielipidettä'' tästä kisapäivästä. Tosiaan, olen pettynyt omaan ratsastukseeni, harmitti suuresti muiden puolesta ja fiilis jäi aika matalaksi. Mutta kisapäivä se oli kuitenkin ja tää kisapäivä tullaan kyllä ainakin muistamaan. Monilla riitti mielipiteitä tästä päivästä ja joku ehkä avasikin suun väärällä hetekellä. Voi olla, että puheet meni jossain vaiheessa yli ja sehän hävettää. Kuitenkin tästä päivästä jotain opittiin. Jotain edes.