MIELIPIDE

Kuvat: Pinja

Bloggaus, se on se aika ajakohtainen juttu. Jokainen bloggaa ja aihealueita on laidasta laitaan. Blogataan joko koirasta tai kissastaan. Blogataan joko itselleen tai lukijoiden sekä kuuluisuuden toivossa ... Sivutekijöitä ja syitä löytyy yhtä monta kun bloggaajiakin. Kun yksi rupesi bloggaamaan tapahtui ketjureaktio ja kaikki alkoivat bloggaamaan silloin kauan sitten ja nyt olemme tässä pisteessä. Tehdään hieno ulkoasu, postaillaan ahkerasti, mainostetaan blogia, hankitaan ehkä pari yhteistyökumppania, hankitaan bloggaajaetuja, liitytään blogiportaaliin, ansaitaan rahaa tällä puuhalla. Mitä bloggauksella haetaan nykypäivänä, mitä itse haen? Onko bloggaus enää pelkkää kuuluisuuden kinumista ja rahan hamuamista helpolla? Ketkä kaikki bloggaavat ja meneekö sisältö jo yli?

Pikku-Sofia, iso-Denver ja eka hoitopäivä

Aloitin bloggaamisen vuonna 2012 (olin siis 12v) ihan vain tutun inspiroimana. Se oli kivaa ja sai vähän avata itseään jonnekin. Olen kuitenkin aina ollut varovainen, mutta pohdin nykypäivänä oliko bloggaamisen aloittaminen silloin liian aikaista. En koskaan julkaissut mitään henkilökohtaista itsestäni, siis olin todella varovainen :D Julkaisin kuitenkin jutun jota ei olisi ehkä ollut fiksua julkaista enkä sen jälkeen edes ole tajunnut, että homma oli mahdollisesti oma vikani. Oman kokemuseni tähden en aseta ikärajoitusta bloggaamiselle vain se järki on rajoitus. Toki nuori lapsi ei välttämättä tajua, mutta en tuomitse kaikkia yhen tähden. Varmasti muutenkin monelle iskee mieleen, mitä blogiin kannattaa/saa julkaista. Tai miten avoimesti kertoo elämästään. Ne ovat ikuisesti aina avoimena olevat kysymykset ja vaivaavat monia.

Kuten kaikki, aloitin itsekin pohjalta 0 lukijaa, ei kokemusta tai näkemystä miten tää homma toimii. Bloggaus kuitenkin oli taas tapa millä pystyin toteuttamaan jälleen luovuuttani. Aluksi tykkäsin ajatuksesta olla hyvä bloggaaja ja lukijamäärät olisivat katossa. Se näkemys kuitenkin muuttui ajan kuluessa. Se ei kadonnut tai haihtunut, se vain muuttui. Totta kai haluan jakaa ajatuksiani mahdollisimman monelle ja olla se tunnettu. Se ei koskaan kuitenkaan ole ollut se ainut syy minkä takia tässä vielä ollaan ja nautitaan täysillä. Blogaus on mahtava harrastus, jossa voit toteuttaa itseäsi. Se on mahtavaa ajan vietettä, siitä syntyy hyvä mieli ... Kaiken lisäksi tää on laaja asia. Grafiikka on tullut sivuharrastukseksi bloggauksen ohella enkä sitä todennäköisesti tekisi ilman blogiani. Lukijankin osa kuuluu tähän. Blogeja on kiva lukea ja seurata. Bloggaajalle on kiva antaa hyvä mieli ja näyttää, että joitakin kiinnostaa.

Nykypäivänä, kun niitä bloggaajia riittää on myös niitä kritisoijia. Ilkeät anonyymit haukkuvat, kritisoivat ja vinkuvat bloggaajan jokaista virhettä. Ja valitetaan, kun ei osata sitten ottaa kritiikkiä vastaan. Foorumeja riittää missä jaellaan mielipiteitä bloggaajista joka suuntaan. Ikään kuin päätettäisiin ja tuomittaisiin minkälainen bloggaaja on. Arvostellaan ja tuomitaan. Joskus on vaikea kuvitella mitä ihmisten mielessä pyörii. Miksi haluaisin tuottaa tuntemattomalle ihmiselle pahaa mieltä? En koskaan ota nokkiini anonyymien sanomisista ja suoraan sanoen kaikki ilkeily onkin loppunut. Joka postauksessa kommenttiboksiin ilmestyy positiivista ja tsemppaavaa kommenttia. En tiedä oikeastaan mistä tämä ilmiö johtuu, mutta olen tyytyväinen. Anonyymi merkitseekin harmillisesti monelle jotain negatiivista ja taas nähdään miten yksi voi muuttaa koko poppoon maineen. Aika harmi. Mutta jokaisen bloggaajan pitää elää tämän kanssa, halusi tai ei. 

Monesti kuuluu myös tämä anonyymin suusta ''Blogi on mennyt pilalle. Pelkkiä mainoksia ja yhteistyökumppaneita. Bloggaat vaan rahan vuoksi.''. Todellisuudessa kyseinen bloggaaja on vain lisännyt yhden mainoksen blogin sivulle tai saanut ehkä ensimmäisen yhteistyökumppaninsa. Mutta asiasta valehtelematta nykypäivänä yllättävän monesta blogista löytyy mainos tai pari ja yhteistykumppaneita. Moni haluaa ja hakee niitä. Ja yhtäkkiä kaikki haluavat ansaita vähän rahaa bloggauksen ohella. Yritykset saavatkin näistä blogeista mahtavan mainospylvään. Ei, en vastusta sitä, että bloggaaja ansaitsisi hiukan rahaa lempipuuhallansa. En ole nähnyt blogeja, jossa menisi jotenkin yli. Miksi siis nipotetaan? Se on hassua, että heti lähtee blogista kaikki mielenkiintoisuus, kun iskeytyy pieni mainosbanneri jonnekin kulmaan. Tämä on omalla tavallansa hieno asia bloggaajille, kunhan ei mene yli ja blogattaisiin rahan vuoksi. 

Bloggaus on hieno asia, mutta asia on omalla tavallansa monimutkainen. Pitää olla varovainen täällä internetin maailmassa. Mutta kaiken varovaisuuden ja tarkkaavaisuuden ohella, muistakaa nauttia tästä! Bloggaatte itsellenne.

Herättikö teksti teissä jotain?

Huh tulipa sekamelskainen teksti, mutta .. musta ei olekaan kuulunutkaan mitään. Älkää toki pelästykö kaikki hyvin. Jostain syystä bloggaus on vaan jäänyt päivärytmistä hetkeksi, mutta inspiraatio ei ole kadonnut mihinkään. Kuulumisia ja tarkempaa postausta varmaankin pian. + Älkää hätäilkö myöskään ulkoasun kannnalta, se on ehdottomassa remontissa :-D Saattaa näyttää joillain oudolta.. heh.