Ekat kuulumiset Hollannista

Takana on reilu kaksi viikkoa elämää täällä Hollannissa. Alku vähän enemmän totuttelua, mutta nyt päivät menevät jo sujuvasti. Ja todella todella nopeasti. Vielä kuitenkaan en ole edes laukkua purkanut. Aikaa kyllä tosiaan menee suurimmaksi osaksi tallilla.

Ave on tuntunut viihtyeen todella hyvin ja se on ollut ratsasteassa hyvän tuntuinen. Toki alku oli vähän nappuloiden hakua, sillä viikko taukoa oli takana koko hevosesta ja ratsastamisesta se vielä pidempi saikkujakso. Hevonen juoksi vähän alta, oli raskas, ratsastaja oli hidas ja jäi roikkumaan... Homma kuitenkin parani päivä päivältä ja apua saatiin koko ajan. Ekoja hyppyjä otettiin jo ekalla viikolla ja kuinka sujuvasti ne menivätkään niinkin pitkän tauon jälkeen! Kaveri oli kivassa kontrollissa, mutta rytmi säilyi enkä vienyt samalla koko laukkaa pois. Kaveri on käyttäytynt aivan loistavasti ja tuntuu olevan ihan eri hevonen jopa! On ollut muutenkin hyvin erilaista ja silmiä avaavaa hoitaa omaa hevosta läpi joka päivä. Vain itse sitä käsitellen.

Myös itse olen viihtynyt! Pikku juttuja on toki pitänyt oivaaltaa. Pieni kulttuurishokki iskee joka paikassa kuitenkin. Kuumempi täällä on kuin Suomessa ja läpi päivän saa hikoilla tallilla. Kasvisruoka tuntuu myös olevan hiukan jäljessä täällä päin ja saa kyllä todella miettiä, mistä tänään saa tarvittavan proteiinin (vain kasvissyöjäjutut :D). Ja mikä idiootti olenkaan, kun en ottanut oikeasti koko huonetta mukaan. Näin pitkiä aikoja en oikeastaan ole asunut muualla kuin kotona ja tajuaa kuinka sitä tavaraa tarvitseekaan mukaan. Sitten onkin saanut vähän improvisoida täällä. Tähän asti kuitenkin ollaan selvitty.

Toka viikko tuntuikin jo helpommalta. Tällä viikolla päästiinkin jo ensimmäisiin kisoihin  täällä Hollannissa. Tämän viikon aikaisemmat hypyt tuntuivat todella hyvälle. Hevonen oli rento, kuunteli ja olin itse tasainen. Oikeastaan kaikki lähti ihan ajatuksen tasolta. Kisapaikalla oli ilmassa pieni jännite ja homma oli vähän säntäilyä joka suuntaan heti kisapaikalle saapumisesta saakka. Mutta tauon jälkeen varmaankin ihan ymmärrettävää, heh... Samaa rentouden tunnetta ei ihan saatu, josta en ole yllättynyt. Heppa on aina hiukan virittyneempi muutenkin muualla. Hypyt verkassa oli kuitenkin kivoja. Radalla jäin ekalle esteelle vähän alitempoon vinoksi ja sitten ei ihan oltukaan menossa esteelle vai oltiinko ... Lopuksi kaatui koko este :D Uusi yritys ja sain paremman laukan ja ajatuksetn eteenpäin. Hypyt olivat aika hyviä ja rata oli tarkoitus mennä "fiiliksellä". Heppa oli vähän vahva ja juoksi. Itse jäin siten liikaa kiinni. Mutta kokonaisuus ei näyttänyt näin ekoiksi kisoiksi hullummalta ja tästä innolla jatkan! Tuntuu, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Eihän täältä siten malttaisi lähteä ollenkaan. Kuinka paljon voitaisiinkaan päästä eteenpäin. Kuitenkin moni asia työntää ja vetää kummastakin suunnasta. En kuitenkaan ole päässyt lopputuloskeen, milloin ollaa tulossa takaisin.